Polly Pocket (1989)

Kasari- ja ysärileluista puhuttaessa muistetaan usein mainita Polly Pocket -nuket. Omasta mielestäni nämä minipienet muovirasiassa törröttäjät ovatkin aina olleet oikein ysärilelun perikuvia. Mutta tiesittekö, että Polly Pocket -leluja valmistetaan edelleen? No, luultavasti tiesitte, mutta minulta oli tämä Polly Pocket -konseptin sinnittely nykypäivään asti mennyt ihan ohi. Aivan alkuperäistä linjaa nykyiset Pollyt eivät jatka, mutta nukeissa on säilynyt ajatus pienestä koosta ja söpöstä miniatyyrimaailmasta tavaroineen.

Tässä postauksessani kerron oman lelukaappini Polly-löydöistä, jotka ovat kaikki sattumoisin vuodelta 1989. Pieni historiakatsaus lienee aluksi paikallaan – mutta pidetään se lyhyenä. Ensimmäiset Polly Pocket -ideat kehitteli Chris Wiggs tyttärelleen Katelle vuonna 1983 käyttäen mininukkekodin mallina puuterirasiaa. Englantilainen lelufirma Bluebird Toys kiinnostui konseptista, ja vuonna 1989 valmiit tuotteet saapuivat kauppojen hyllyille. Bluebird Toysin tarina päättyi lähes kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1998, yhdysvaltalaisen lelufirma Mattelin ostaessa sekä Bluebird Toysin että Polly Pocket -brändin. Mattel uudisti brändin ilmettä reippaalla otteella, ja muutoksen tuulia on mahtunut Pollyjen myöhempiinkin vuosiin.

Ensimmäisen sukupolven kovamuoviset Polly Pocketit taipuvat saranan avulla vyötäröltä. Ylärivin nuket ovat kaikki Pollyja. Alarivissä vasemmalta lukien Buttons, Midge, Wee Willie, vauva ja ratsastava lapsi.

Simpukankuori, sydän ja neliö ovat klassisia Polly Pocket -rasian muotoja.

Itselläni on neljä vanhan mallin Polly Pocket -settiä. Kaikkien rasioideni pohjassa on sama teksti: Bluebird, Bluebird Toys PLC. Swindon, England ©1989. Nukkejen jalkapohjissa lukee BBT©89 sekä välillä 1-4 vaihteleva numero (tämä numero löytyy myös nuken selästä).

Nuket ovat noin 2 cm korkeita. Minulla olevat setit sisältävät myös istuvan vauvan ja ponilla ratsastavan lapsihahmon, jotka ovat tätäkin pienempiä. Nuket ja rasiat on valmistettu muovista, mutta vanhan lelun putsaaminen pesusoikkoon upottamalla ei ole hyvä idea, koska rasioiden sisältä löytyy myös paperisia yksityiskohtia. Esimerkiksi näissä minun seteissäni kaikki talojen taustaseinien kuvioinnit ja pihapiirien vesi-yksityiskohdat ovat paperia.

Polly’s Pony Club -kokonaisuuteen kuuluu vaaleanvihreä sydämenmuotoinen rasia ja kaksi nukkea: Polly ratsastuksenopettajana sekä pikku poni ratsastajineen. Ponille ja lapselle ei ole määritelty nimeä.

Pollyn ratsastustalli (Polly’s Pony Club) saattoi olla ensimmäinen Polly Pocket -leluni. Ihan varma en ole. Rasian alaosan piha-alue muodostaa ratsastustallin esteratoineen ja kansiosassa on ratsastuksenopettajan asunto. Pihamaalla on kaksi aukkoa, joihin Polly-nuken saa tökättyä seisomaan, ja lisäksi soikea aukko ratsukolle toisessa pilttuussa. Pilttuiden ovet, samoin kuin tallipihan portti, aukeavat. Muuta liikkuvaa tai irrallista setissä ei ole – paitsi siis nuo nuket. Pollyn vyötärö oli jo lapsuudessani lötkö, ja muistan, kuinka nukke kumarteli ja nyykähteli jatkuvasti. Muissa seteissäni nuket pysyvät paremmin pystyssä.

Tämän asunnon keittiö taitaa olla edelleen vuoden 1989 asussaan.

Asunnon toisessa kerroksessa on lokoisa olohuone. Tuo kasari-TV on kyllä tutun näköinen! Meilläkin oli 80-90-lukujen vaihteessa tuollainen valtaisa laatikko.

Heppa-Pollyn makuuhuone on niin matala, että sinne pitäisi käytännössä kontata, mutta tärkein sieltä löytyy eli sänky ja yöpöytä. Pöydällä on jotain – onko se kirja? Mitähän Pollylla on iltalukemisena?

Hiukan humoristisesti kaikissa Polly-talossani sattuu olemaan jonkin sellainen arjen yksityiskohta, jota muissa taloissa ei ole. Siinäpä on Pollyille syytä vierailla välillä toistensa luona, kun omasta talosta puuttuu esimerkiksi vessa. Heppa-Pollyn talossa tätä harvoille jaettua käytännön luksusta edustaa alakerran iso keittiö, jossa on jopa liesituuletin – sitä ei muilla olekaan. (No, kahvilasetistä löytyy kyllä keittiö, mutta se on kahvilan tiloissa eikä asunnon puolella.)

Ponin ei ole pakko seistä vain pilttuussaan – sen jalusta mahtuu myös pihaa kiertävälle radalle. Radan ympäristö lienee ruohoa, vaikka näyttääkin värin perusteella enemmän purkalta.

Muistan lapsena ihmetelleeni tallipihan ruohon oudohkoa väriä. En vain oikein ikinä päässyt yli siitä, että ruohon pitää olla tuollaista ällön vaaleanpunaista, vaikka itse rasiakin on ulkopuolelta vihreä. Mikä lienee syynä, värit olisivat hyvin voineet olla toisin päin. Tästä pienestä inhokkijutusta huolimatta setti on varsin söpö.

Polly’s Beach House -settiin kuuluu vaaleansininen simpukanmuotoinen rasia ja kaksi nukkea. Polly-nuken kaverina on tässä setissä Wee Willie -niminen poika.

Pollyn rantatalo (Polly’s Beach House) on rakennettu teemaan sopivasti simpukankuoreen. Rasian piha-alueella on hiekkaranta hiekkakakkuineen, hiekkaleluineen, pikkukivineen ja meritähtineen. Pihaportti avautuu laiturille, joka vie liplattelevan merivesilammikon ylitse talon kiviportaille. Asunnon alimmassa kerroksessa on ruokailutila, ja yläkerroksissa on ilmeisesti omat huoneet kummallekin asukille sänkyineen.

Vasta tänä aamuna huomasin, että meressä kelluu pullopostia. Mitä ihmettä! Tämä lelu on ollut minulla kolmekymmentä vuotta, enkä ole ikinä aikaisemmin huomannut moista pulloa. Kaiken lisäksi rakastan kirjeitä. Mikä hauska yllätys. Pulloposti löytyy vedestä sinisen portin läheisyydestä, vasemmalta puolelta. Kunnon lähikuvaa ei nyt ole, mutta se näkyy esimerkiksi tuossa yllä olevassa kuvassa.

Tämän talon nuket pääsevät suihkuun. Onko tuossa ikkunalla lunta? Erikoista, pihallahan on rantakelit. Kenties nuo valkoiset pallerot ovat pilviä?

Mitäs tästä Polly-talosta löytyy, mitä muista taloistani puuttuu? No suihku tietysti! Merenrannan asukkaat varmasti arvostavat suihkuaan, jossainhan se suolavesi pitää huuhdella pois uintireissujen jälkeen. Suihkukaappi on kaakeliseinäinen, ja sinne on mahdutettu jopa pikkuruinen hylly shampoopullolle. Sympatiapisteet arjen käytännöllisyydestä saa käsienpesupaikan lämpöpatteri, nyt nuket eivät palele suihkun jälkeen. Ja hetkinen, onko tuo rinkula pesualtaan yläpuolella ehkä taulu tai peili, vai voisiko se olla ilmanvaihtoventtiili? Polly-taloissa on kyllä ajateltu ihan kaikkea, jopa talotekniikkaa!

Rantatalon pihamaa on ylellinen – kukapa ei haluaisi yksityistä hiekkarantaa. Kunhan et kompastu tuohon vähemmän ylelliseen rikkinäiseen laituriin.

Tästä setistä omituisen yksityiskohdan erikoismaininnan ansaitsee “hajonnut” laituri, joka itse asiassa kuuluu rasiaan. Lapsena tuo mukahajonnut pala oli minusta kerta kaikkiaan ärsyttävä. Varsinkin kun se on ikiajoiksi kiinni tuolla missä se on. Näin jälkeenpäin ajatellen yksityiskohta on kyllä aika nokkela – kunhan ensin tajuaa sen tarkoituksellisuuden eikä haksahda harmittelemaan hajonnutta lelua. Nuo meressä olevat kuulakärkikynä-töhryt sen sijaan ovat omia tekosiani, ikävä kyllä.

Polly’s Cafe -kokonaisuuteen kuuluu violetti simpukanmuotoinen rasia ja, tietysti, Polly-nukke. Toinen setin nukeista on tarjoilija nimeltä Buttons.

Pollyn kahvila (Polly’s Cafe) sijaitsee niin ikään simpukassa. Rasian alapuoli ei tällä kertaa olekaan pihamaa vaan kahvilasali. Kahvilan omistaja asustaa liikkeen yläkerrassa. En ole aivan varma, pyörittääkö paikkaa Polly vaiko tuo toinen nukke, jonka nimi on kuulemma Buttons. Nukkejen seisomapaikat salissa ovat vähän erikoiset – toinen reikä sijaitsee kassakoneen luona (siinä, missä asiakkaan voisi olettaa seisovan) ja toinen on kahvilan ovensuussa.

Kahvilaan mahtuisivat kokoontumaan vaikka kaikki Pollyni – jos tuoleilla ja penkeillä pystyisi istumaan. Näillä tuoleilla eivät nuket pysy. Tai ehkä sitten jos istuimelle laittaisi teippimyttyrän.

Muistan, että leikkiminen tällä setillä oli hölmön tuntuista asiakas-oletetun seistessä koko ajan ovella ja myyjän tököttäessä kassakoneen väärällä puolella. Miksi asiakkaalle ei ole laitettu tilaa vaikka pöydän ääreen, missä pääsisi syömään ja juomaankin? Kuka nyt tahtoisi lähteä kahvilaan vain lorvailemaan ovensuussa. Nuket voi tietysti yrittää istuttaa kahvilan pöytiin seisomapaikkojen sijaan, mutta riskinä on niiden kaatuilu pitkin lattioita.

Kahvilan pöydät notkuvat muurahaiskokoisia tarjottavia. Yksityiskohdat katoavat valkoiseen maaliin, mutta tarkempi muotojen tarkastelu paljastaa, että pöytiin on aseteltu ainakin maustesirottimet, kahvikuppeja ja kakkusiivuja.

Asunnon puolella on mukava olohuone sohvineen ja pöytineen.

Kahvilasettini asunto-osa ei sisällä mitään kovin omaperäistä, mitä muissa seteissä ei olisi. Asuinkerroksia on vain kaksi (muissa seteissäni kolme). Kahvilan omistajalla on kyllä yksi juttu, joka muista seteistäni näyttäisi puuttuvan – hänen makuuhuoneessaan on vaatekaappi! Juhuu! Mutta muut nuket taitavat pärjätä aika hyvin ilmankin. He laittavat varmaan vaatekasat tuolien päälle. Jos jotakin erityisen kivaa on etsittävä tästä setistä, niin mielestäni tämän talon olohuoneosa on koko nelikon viihtyisin. Tuohon pöydän ääreen minäkin haluaisin istahtaa höpöttelemään ystävän kanssa.

Midge’s Play School -setin keltainen rasia on neliönmuotoinen. Yllätys yllätys, lapsia ei hoidakaan Polly vaan Midge-niminen hahmo. Settiin kuuluvat myös istuva vauva ja punainen autolelu. Vauva on nimetön.

Viimeisin settini, Midgen päiväkoti (Midge’s Play School) on rasioistani ainoa, joka ei sisällä ollenkaan Polly-nukkea. Pollyn sijaan tämän rasian päähenkilö on vauvaa hoitava Midge. Rasian alaosa muodostaa hoitopaikan pihamaan, ja lapsiteema jatkuu myös asunnon puolella. Midgen päiväkoti on vallannut hänen talostaan ainakin kaksi alinta kerrosta, joissa on koululuokka ja leikkihuone leluineen.

Muissa Polly Pocket -seteissäni ei ole irto-osia itse nukkejen ohella vaan kaikki sohvista ja pöydistä lähtien on sulautunut tiukasti rasian kansiin kiinni. Päiväkotisetti tekee poikkeuksen: mukana on nukkejen lisäksi isohko punainen leluauto vauvalle. Vauvan voisi kuvitella viihtyvän myös toisen kerroksen värikkäässä leikkihuoneessa, mutta alakerran koululuokka-huone taitaa olla tarkoitettu ennemminkin eskari-ikäisille. Olisi varmasti hauskaa leikkiä tällä setillä koulua isomman lapsikatraan kanssa, jotka voisi yrittää pujotella pulpetteihin istumaan, mutta tällä kertaa paikalla on vain yksi hoitolapsi.

Vaikuttaa siltä, että lastenhoitaja Midge myös asuu talossa. Siellä on kuitenkin niukanlaisesti asuintilaa. Ehkä Midge ei suurta omaa tilaa kaipaa, mutta talossa ei ole minkäänlaista keittiötä, ruokailuhuonetta tai olohuonetta, joten asumisen siellä voisi kuvitella olevan melkoisen hankalaa. Kolmannessa kerroksessa on sentään makuuhuone Midgelle – ja Polly-talojeni ainoa vessanpönttö!

Leikkihuoneessa ja koulusalissa räiskyvät iloisen kirkkaat värit. Vauvanuken saa pujoteltua leikkikehään istumaan.

Koulusalin pöytien alla lojuu unohtuneita esineitä: vaaleansininen lelu ja opettajan käsilaukku. Luokan ja leikkihuoneen valaisinratkaisut – loisteputket – tuovat omiakin koulumuistoja mieleen. Muistatko sinäkin ysärin loisteputkien välkähtelyn?

Päivähoitopaikassa on hyvä olla myös vessa.

Lelukaapistani löytyy myös yksi “irtonukke” ilman omaa rasiaa. Kyseessä on alkujaan muovisormukseen kiinnitetyssä sängyssä asustellut Polly (Polly’s Bedtime Ring). Vuodelta 1989 on tämäkin. Kokonaisuuteen kuului aikanaan kolme osaa: nukke vaaleanpunaisessa asussa, sänky sekä keltainen sormusosa, joka kiinnittyi sängyn pohjaan. Sormusrinkula on mennyt minulta hukkaan, mutta nukke ja sänky ovat löyteillä. Nukesta puuttuu vuosiluku- ym. merkinnät jostain syystä. Sängyn pohjassa lukee BBT©1989.

Polly’s Bedtime Ring -lelu oli nimensä mukaisesti sormus, jonka jalokivenä kökötti sängyssään istuva Polly. Tästä yksilöstä on sormusosa teillä tietymättömillä.

Sänky-Pollyn saa myös irralleen. Nukke on samannäköinen vaalea kiharapää kuin muutkin Pollyt, mutta tarkasti katsomalla huomaa, että sen ilme on vähän unisempi!

Itse koin aina Pollyjen suurimman puutteen olevan se, että nukeilla oli hankala oikeasti leikkiä. Kaikki nukketalon tavarat ja esineet olivat kiinni rasiassa. Kapea nukke pysyi huonosti pystyssä jalkansa varassa – muualla kuin pihamaan reiässä. Seisomisen mahdollistavia kuoppia olisi saanut olla talojen sisälläkin.

Tarkasti asetellen nuken pystyi kyllä laittamaan myös talon sisälle, esimerkiksi sohvalle istumaan, kuten tämän blogipostauksen kuvissakin olen tehnyt – jos sen jälkeen varoi tönäisemästä lelua, nukke nimittäin myös istui varsin huterasti. Lähes varmasti nukke putosi kuitenkin kaikesta varomisesta huolimatta lattialle naamalleen jossain vaiheessa tai lensi alas koko talosta. Voin paljastaa, että tämän blogikirjoituksen kuvien ottaminen oli välillä melkoista tuskaa nukkejen sinkoillessa holtittomasti ympäriinsä. Lelujen puutteita varmasti paranneltiin myöhemmän tuotekehityksen myötä, mutta omat muistoni keskittyvät juuri näihin kaikista ensimmäisiin, super-kiikkeriin Pollyihin.

Pienistä käytännön vaikeuksista huolimatta vintage-Pollyt ovat sieviä ja herättävät nostalgisia lelumuistoja. Taloissa on todella valtavasti yksityiskohtia. Näiden lelujen viehätys taisi jo omana aikanaan perustua siihen, että pikkuruisia esineitä ja huonekaluja oli vain niin hauska katsella.