Sika säkissä! Muoviset eläinfiguurit 1980- ja 1990-luvulta

1980-luvun puolivälin paikkeilla kaupan leluosastolta sai ostaa maatilan eläimiä pussissa. Muistan vieläkin, miltä tuntui kurotella tällaista jännittävää pussia telineeltään ja hypistellä sitä miettien, mitä kaikkea siellä oikein on sisällä. Olin itse ehkä kolme- tai neljävuotias. Maatilan eläinten lisäksi pusseissa myytiin myös muovisia villieläimiä ja varmasti vaikka mitä muitakin otuksia. Lienee näitä pussukoita lelukaupoissa vieläkin – tai jotain vastaavaa.

Suunnilleen tältä se aikanaan näytti: maatilan eläimet tykötarpeineen vyöryvät pussista lattialle.

Näihin päiviin asti ulkovarastossa kyhjöttänyt pikkuisten muoviotusten laatikkoni sisältää karkeasti jaotellen kolmea erilaista ainesta. Suurin ryhmä ovat maatilan eläimet, joiden mukaan kuuluu oheistarvikkeita, kuten aitoja. Toinen suuri joukko ovat villieläimet. Kolmas ryhmä on jonkinlainen villin lännen setti hevosilla ratsastavine sotaisine ukkoineen. Osa leluista on 1980-luvulta ja osa 1990-luvulta. Joku yksittäinen tätäkin vanhempi sattuma saattaa joukossa pyöriä.

Nämä kulahtaneet hevoset ja aasi taitavat kuulua muovieläinteni iäkkäimpiin. Muistan etenkin aasit – niitä oli kaksi, toinen on hävinnyt. Leluissa on merkintä Hong Kong.

Minulla ei ole varmaa tietoa näiden muovilelujeni valmistajasta. Myös valmistusaika jää arvailujen varaan, koska leluissa itsessään ei ole paria poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan merkintöjä sen enempää valmistajan nimestä kuin vuosiluvuista. Onneksi jotakin tietoa sentään irtoaa – useimmissa eläimissä, joskaan ei kaikissa, lukee Hong Kong, tai pidemmästi Made in Hong Kong. Muutamassa pikku rassukassa lukee salaperäisesti vain Made in.

Yksi pehmeähköstä muovista tehty pikku possu kertoo valmistusmaakseen Saksan ja valmistajansa nimeksi Schleich. Se on kuitenkin hyvin erilainen kuin muut lelut sekä ulkonäöltään että materiaaliltaan. Iso kirahvin mötikkä, jossa lukee Blue Box Made in China, on myös kooltaan ja tyyliltään aivan erilainen kuin kaikki muut laatikon eläinlelut. Se on kuitenkin Schleich-possun lisäksi ainoa, jossa mainitaan valmistajan nimi.

Eläinlaatikon erilaiset. Kamelin mahassa lukee Made in England, koirassa puolestaan on teksti Great Dane, China. Great Dane ei liene valmistaja vaan koiran rotu. Pikku possussa lukee Schleich, Germany. Vuosilukuja ei ole.

Toisin kuin valtaosa muoviotuksistani, tämä jättikirahvi kertoo alkuperästään myös valmistajan nimen: Blue Box, Made in China. Vuosilukua ei ole.

Olisivatko nuo pienemmätkin eläimet Blue Box -firman valmistamia? Miksipä ei, vaikka jotenkin epäilen, etteivät ainakaan kaikki ole. Entäpä Schleich? Ilman valmistajan nimen merkintää on vaikea sanoa tekijästä mitään varmaa suuntaan tai toiseen. Internetin kaivelu kertoo lelufirma Blue Boxin olevan peräisin Hong Kongista, vaikka kirahvissa ei Hong Kong lukenutkaan. Googlen kuvahaku puolestaan putkauttelee esiin avaamattomia vintage-lelupusseja, joissa eläimet ovat kovasti tutun näköisiä ja valmistajana Fishel Toys, Hong Kong. Otapa näistä sitten selvää.

Englantilainen leluvalmistaja Britains on myös yksi mahdollinen ehdokas, tosin ehkä epätodennäköinen. Minun eläintarhani syntyaikaan 1980- ja 1990-luvulla Britains valmisti samantyylisiä eläinleluja juuri Hong Kongissa, ja näkemieni kuvien perusteella Britainsin eläimet, puut, aidat ynnä muut kyseiseltä aikakaudelta muistuttavat omiani. Silkkaa arvailua tämä silti on, kenties joku ihan muu lelufirma teki otukseni? Kerro ihmeessä kommenteissa, jos tunnistat eläimeni ja tiedät niiden valmistajan nimen.

Sekä villieläimet että maatilan eläimet ovat keskimäärin aika pieniä, noin 3-4 cm korkeita.

Eläimeni ovat varsin samankokoisia keskenään, etenkin saman lajin edustajat. Monet yksilöt muistuttavat toisiaan kuin olisivat syntyjään yhteisestä muotista. Lehmät ja hevoset ovat keskimäärin 4 cm korkeita selän kohdalta mitattuna, possut vähän pienempiä ja lampaat jostain kumman syystä kaikista pienimpiä tiiperöitä. Vain muutama yksittäinen lelu on isompi kuin muut. Villieläimet ovat samaa kokoluokkaa maatilan eläinten kanssa, tosin mittasuhteet heittelehtivät villieläinporukan kesken melkoisen mielivaltaisesti, tyyliin haisunäätä on yhtä iso kuin norsu. Eläimet ovat lähes poikkeuksetta kovaa muovia. Arvelen, että lelulaarin vähemmistöä edustavat pehmeämmät muoviotukset on ostettu / saatu / vaihdettu jonkun kaverin kanssa erikseen.

Lelupussin pikkuisimmat ovat hädin tuskin kahvipapua suurempia.

Muoviotusten pienimpiin lukeutuu lintuja sekä eläinlapsia. Yllä olevan kuvan tiput ovat kahdeksan millimetriä korkeita ilman jalustaa ja vähän päälle 10 mm jalusta mukaan laskettuna. Pikku pupun korkeus on 10 mm selästä mitattuna. Kyseiset eläinvauvat tuntuivat tosi pikkuisilta omiin sormiini jo silloin, kuin itse olin pieni lapsi. Nämä, jos mitkä, ovat niitä Ei sovi alle kolmevuotiaille -merkinnän ansaitsevia leluja.

Isoimmat hevoset ovat selvästi eri sarjaa keskikokoisten lajitovereidensa kanssa. Kokoerot eivät kuitenkaan ole niin valtavia, etteikö niillä voisi leikkiä samoja leikkejä.

Muistan, että etenkin farmieläimilläni leikittiin useimmiten yhtenä joukkona. Ne muodostivat yhdessä maatilan väen, vaikka osa niistä oli selvästi jostakin toisesta setistä peräisin ja paljon isompia kuin muut eläimet. Jättihevoset ja jättinaudat näyttivät dinosauruksilta pienimpien kavereidensa vierellä, mutta leikissä se ei haitannut mitään. Leikin aikana syntyi vauhdikkaita selityksiä sille, miksi osa eläimistä oli isompia. En kyllä enää kunnolla muista näitä selityksiä.

Eläinjoukkoni sisältää paljon lähes identtisiä tuplia ja jopa triploja. Taitaa olla niin, että näitä eläinlajitelmia tuli sitten ostettua (tai saatua lahjaksi, ehkä?) useampi samanlainen pussi vuosien varrella. Valmistajakin ilmeisesti käytti samoja muotteja vaihdellen välillä vain otusten muovien värejä eri seteissä.

Vasikoiden asennot ovat identtiset ja värityskin pyrkii samankaltaisuuteen, mutta pienet yksilölliset vaihtelut antavat jokaiselle omanlaisensa ilmeen.

Tarkoituksella tai ei, osa vasikoista on sujahtanut suoraan kauppaan maalauspisteen ohitse. Lelukopassani seikkailee jokunen muukin maaliton, esimerkiksi seuraavan kuvan musta sonni.

Sonnit kuin veljekset. Samankaltainen muotti näyttää olleen käytössä, mutta erojakin löytyy. Toinen eläin on väritykseltään vaalea maalatuin yksityiskohdin. Toisen tapauksessa muottiin on turautettu mustaa muovia.

Eläimet on pääosin maalattu, joskin monesta yksilöstä värit ovat jo kovasti kulahtaneet. Maalausjälki on alkujaankin ollut vaihtelevan laatuista. Eläinten silmät ja suut on läiskäisty näkyviin reippain ottein joskus mustalla, joskus pinkillä tai punaisella. Nämä suttunaamat onnistuvat välillä näyttämään varsin hassuilta.

Osa eläimistä on täysin maalaamattomia. Näitä on kuitenkin vähemmän. Ehkä niiden maalaus unohtui. Monet yksityiskohdat on luotu jo muotissa pinnan kuvioinnilla sekä tekstuurilla, joten maali ei aina niin välttämätön ollut. Eläinten kyljet ovat joko sileät tai sitten niissä on pientä karvamaista viivaa, välillä pintaan on tehty pikku nyppylää tuomaan eläimeen eloa. Muutamassa lehmässäni nyppylät ovat niin suuria, että raukka näyttää olevan kananlihalla kylmästä tai saaneen pahoja finnejä.

Pienet viivat eläimen kyljessä luovat mielikuvan karvaisuudesta. Näppyläisessä pinnassa on varmaankin ollut sama ajatus?

Kun olin lapsi, kaikista pikkuisimmallakin lelullani oli yleensä jokin nimi. Sillä ei ollut väliä, oliko kyseessä muhkea nukke vai vähäinen muovitipu – nimen antaminen oli tärkeää. Muistaakseni nämä muovieläimet elelivät pitkään nimettöminä. Lopulta sitten ilmeisesti päätin, että nimet tarvitaan näillekin viimeistä myöten. Eläinten nimiä kertyi melkoinen määrä ulkoa muistettavaksi, joten kirjoitin niistä nelisivuisen luettelon kirjoituskoneella!

Jos et moista usko, niin kuvista voi kurkata – listani ovat säilyneet ja onnistuin ne jopa löytämäänkin. Kirjoitin listalleni hyvin yksityiskohtaiset kuvaukset eläinten kaikista asennoista, maalijäljistä ja muhkuroista, jotta toisiaan muistuttavat kaveritkaan eivät menisi sekaisin keskenään. Välillä kuvailuni ovat hankalammin tulkittavia, kuten “lehmä on kiltti”. Vuotta tälle touhulle en muista, mutta olin ala-asteella.

Maatilan eläinten nimilistani ensimmäinen sivu.

Villieläinten nimilista. Listan otsikko on “Viidakon eläinten lauma”.

Tiedän, että tämä luettelointi-innostukseni oli melkoista nörtteilyä. Maatilan väen lisäksi villieläimetkin saivat siis oman nimilistansa. Listaltani selviää, että mursu on nimeltään Johtaja, villisian nimi on Fanny ja haisunäätä on Birger. Ovat kyllä noloja nuo nimet, ai kamala. Mahdoinko jättää pari biologian tuntia väliin, kun viidakon eläimiksi kutsumiini otuksiin lukeutuvat mursu ja vuohi. Viidakon eläinten laumaan kuuluu myös musta kissa, jääkarhu ja useita hevosia. Joku logiikka tässä täytyi olla aikanaan.

Villieläinten luetteloa katsova saattaa ihmetellä sanojen keskellä olevia välejä (esimerkiksi “p äätään a laspäin ka llista nut vuohi”). Voin kertoa, että hyppiminen oli kyseisen kirjoituskoneen outo ominaisuus. Sillä oli tapana pompautella turhia välilyöntejä tuolla lailla itsekseen nopeasti kirjoitettaessa. Ominaisuutta piti sietää tai sitten lyödä koneen näppäimiä hitaammin. Kirjoitusvauhdin hidastaminen muistaakseni auttoi. Tämä hyppivä kone kuului isälleni, maatilan eläinten listauksessa käyttämäni kirjoituskone oli sen sijaan omani. Mikä lienee syynä siihen, että piti lainata isän konetta tuohon villieläinlistaan, olikohan omani rikki (joskus näinkin kävi). En osaa sanoa, kuinka moni ikätoverini kirjoitti kirjoituskoneella 1990-luvulla, mutta tuskin kovin moni. Minulla (ja isällä) sellainen kuitenkin oli!

Villieläimeni ovat enempi vähempi samaa kokoluokkaa maatilan eläinten kanssa, muutamin poikkeuksin. Lajien keskinäiset mittasuhteet eivät kyllä aivan realistiset ole, mutta väliäkös sillä!

Korkea, vihreä aita ei muistaakseni ollut maatilalle kuuluva elementti. En keksi sille muuta käyttöä kuin eläintarhan aita. Siinä tapauksessa nämä kirahvit, seeprat ynnä muut villit eläimet ovatkin eläintarhan asukkeja.

Kuten sanottu, muistan leikkineeni näillä muovieläimillä lähestulkoon taaperoiässä. Toisaalta taas muistan ihan samojen lehmien, heppojen ja kameleiden kelvanneen leikkiin vielä kouluikäisenäkin. Koululaisena minä nuo eläinten nimetkin listasin. Hyvin suunniteltu lelusarja siis kyseessä tältä osin, kun jaksoi monen monituista vuotta minua viihdyttää.

Eläinten lisäksi lelulaatikkoni sisältää yhä tänäkin päivänä jonkin verran lisätarvikkeita, kuten puita ja aitoja, ja muutaman ihmisenkin. Yksi ihmisistä kuuluu maatila-settiin ja taitaa olla tilan emäntä. Loput ovat enemmän tai vähemmän ehjiä villin lännen ukkoja. Lelulaarista löytyy myös pieni talo, jota olen väritellyt tusseilla.

Meno kuin luokkakuvassa. Muoviotusten laatikkoni on enimmäkseen täytetty eläimillä, mutta nämä ihmishahmot sieltä löytyvät. Keskellä seisova ämpärinkantaja kuuluu maatila-settiin. Villin lännen ukot ympärillä elehtivät uhmakkaasti, mutta nyrkit ovat tyhjät.

Nämä kaksi ratsastajaa napsahtavat kiinni hevosten kylkiin ja muodostavat ratsukon. Ukkeli vasemmalta on porukan ainoana onnistunut säilyttämään keihäänsä ja kilpensä. Aseistus ei jostain syystä ole ollut irtoavaa sorttia kuten muilla, joten se on säästynyt.

Maatilan emäntä on yhtenäinen figuuri, mutta nuo ukkelit koostuvat useista pikku palasista. Villin lännen ukkojen pääkoristeet, kaulakorut, vyöt ja aseet olivat irrotettavia ja suunnilleen kaurahiutaleen kokoisia, joten ei liene ihmeellistä, ettei niitä laatikossa enää paljon näy. Varusteista on jäänyt muistoksi vain reiät nukkejen käsissä ja päässä. Myös itse nuket saa pilkottua kolmeen osaan: pää, keskivartalo, alavartalo. Pisteet heille siis siitä, että ovat edes osapuilleen kasassa nykyään.

Laitan tähän lopuksi vielä kuvat kaikesta mahdollisesta, mitä muovieläinlaaristani löytyy. Jos sinulla oli muovieläimiä 1980- ja 1990-luvuilla, näistä kuvista voit syynätä, löytyykö mätsejä!